Lee Tracy

Elämäkerta

Wikipediasta, vapaasta tietosanakirjasta. William Lee Tracy (14. huhtikuuta 1898, 18. lokakuuta 1968) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet oli ehdolla Oscar- ja Golden Globe -palkinnolle sivuroolistaan ​​vuoden 1964 elokuvassa The Best Man. Vuonna 1929 Tracy saapui Hollywoodiin, jossa hän näytteli sanomalehtimiehiä useissa elokuvissa. Hän esimerkiksi näytteli Walter Winchell-tyyppistä juorukolumnistia elokuvassa Blessed Event (1932). Tracy näytteli myös kolumnistina elokuvassa Advice to the Lovelorn (1933), joka perustuu hyvin löyhästi Nathanael Westin romaaniin Miss Lonelyhearts; ja hän näytteli omantunnon vaivaamaa toimittajaa vuoden 1943 draamassa The Power of Press, joka perustuu entisen sanomalehtimiehen Samuel Fullerin tarinaan. Tracy näytteli Liliomin (1930) elokuvaversiossa The Buzzardia, rikollista, joka johtaa Liliomin (Charles Farrell) kohtalokkaaseen ryöstöön. Hän näytteli myös Lupe Vélezin kiihkeää manageria Gregory LaCavan elokuvassa The Half-Naked Truth (1932) ja näytteli John Barrymoren agenttia George Cukorin ohjauksessa Dinner at Eight (1933). Lee Tracyn kukoistava elokuvaura keskeytettiin väliaikaisesti 19. marraskuuta 1933, kun hän oli paikalla Meksikossa kuvaamassa Wallace Beery -ajoneuvoa Viva Villa! Näyttelijä ja tuottaja Desi Arnazin mukaan julkaistussa omaelämäkerrassaan The Book (1976) Tracy seisoi parvekkeella Mexico Cityssä ja virtsasi ohimenevälle sotilasparaatille. Muualla omaelämäkerrassaan Arnaz väittää, että siitä lähtien, jos joku katseli muita katsojajoukkoja, ne hajaantuivat näkyvästi aina, kun amerikkalainen astui ulos parvekkeelle. Muut tuolloin siellä olleet miehistön jäsenet kuitenkin kiistivät tämän tarinan ja antoivat jyrkästi erilaisen kuvauksen tapahtumista. Kuvan kuvaaja Charles G. Clarke kertoi omaelämäkerrassaan, että hän seisoi hotellin ulkopuolella paraatin aikana eikä tapausta koskaan tapahtunut. Tracy, hän sanoi, seisoi parvekkeella ja tarkkaili paraatia, kun meksikolainen alla kadulla teki hänelle säädyttömän eleen. Tracy vastasi ystävällisesti; ja seuraavana päivänä paikallinen sanomalehti julkaisi jutun, että Tracy oli itse asiassa loukannut Meksikoa, meksikolaisia ​​yleensä ja erityisesti heidän kansallislippuaan. Tarina aiheutti kohun Meksikossa, ja MGM päätti uhrata Tracyn voidakseen jatkaa kuvaamista siellä. Nuori näyttelijä Stuart Erwin korvasi Tracyn. Myös elokuvan alkuperäinen ohjaaja Howard Hawks erotettiin, koska hän kieltäytyi todistamasta Tracya vastaan. Hänen paikkansa kentällä otti Jack Conway. Toisen maailmansodan aikana Tracy palasi asepalvelukseen. Myöhemmin hänellä oli kaksi tv-sarjaa 1950-luvulla. Yksi oli Martin Kane: Private Eye, jossa hän oli yksi neljästä näyttelijästä, jotka näyttelivät nimiroolin. Muut olivat William Gargan, Lloyd Nolan ja Mark Stevens. Vuonna 1958 hän palasi sanomalehtitoimittajan rooliin syndikoidussa New York Confidential -lehdessä. Toisen maailmansodan jälkeen hänen näyttöuransa jäi suurelta osin televisioon, mutta hän esitti Yhdysvaltain entistä presidenttiä Art Hockstaderia, löyhästi Harry Trumaniin perustuvaa hahmoa Gore Vidalin kirjoittaman parhaan miehen (1964) näyttämö- ja elokuvaversioissa. Elokuvaversiossa esiintyivät Henry Fonda ja Cliff Robertson. Tracy sai ainoan Oscar-ehdokkuutensa parhaasta miessivuosasta roolistaan ​​elokuvassa. Kuvaus yllä Wikipedia-artikkelista Lee Tracy, lisenssi CC-BY-SA, täydellinen luettelo Wikipedian kirjoittajista